Sinä annat minulle silmänräpäys kerrallaan 

unohduksen huolettomuutta.

Hellän kosketuksen mahdollisuus pitää minut voimissani,

ihon kutsu on voimakas.

Hipaise minua edes, jos vain pystyt,

pieni kosketus pöydän alta kun muut eivät huomaa.

Muuta en pyydä.

Me lähdemme kuitenkin tahoillemme,

kumpikin yksin, muttei yksinäisenä.

Tiedät että olen vierelläsi tänään, huomenna,

aina kun ajettelen sinua.

En ole vielä nähnyt kanssasi yhtään kevättä,

saisimmepa olla silloin surusta vapaat,

kevyet, perhoset kesätuulessa,

huolettomat.

-M-