Sinä annat minulle silmänräpäys kerrallaan 

unohduksen huolettomuutta.

Hellän kosketuksen mahdollisuus pitää minut voimissani,

ihon kutsu on voimakas.

Hipaise minua edes, jos vain pystyt,

pieni kosketus pöydän alta kun muut eivät huomaa.

Muuta en pyydä.

Me lähdemme kuitenkin tahoillemme,

kumpikin yksin, muttei yksinäisenä.

Tiedät että olen vierelläsi tänään, huomenna,

aina kun ajettelen sinua.

En ole vielä nähnyt kanssasi yhtään kevättä,

saisimmepa olla silloin surusta vapaat,

kevyet, perhoset kesätuulessa,

huolettomat.

-M-

Vaikka saisin koko maailman,

ilman sinua se ei olisi minkään arvoinen.

Kutsun sinua kirjoittaen,

kirjaimilla huutaen.

Taas hipaisen ihoa joka ei ole täällä,

ilo läikähtää sisällä.

Kaikki on jo tunnustettu sataan kertaan,

silti merkitykset ovat aina uusia.

Voin olla hiljaa,

mutta sanaton en ole.

Ojennan käden ja lopulta sinä tartut siihen.

Se hetki on kaikki.

- M -

Että minä olisin sinulle jollakin tapaa tarpeellinen.

Etten pois haalistuisi vaikka taivaalla pilviä olisikin.

Kääntäisitkö kasvosi valoani vasten,

silloinkin, kun silmiä kirvelisi.

En koskaan katoa taivaalta,

ainoastaan väistän yötä.

Silloin olen kotikonnuiltasi poissa,

maailmasi kierähtää karkuun

kunnes taas uusi aamu maisemaa syleilee.

Lupa tulla lähelle ja koskettaa.

Lupa olla hellä, unohtaa kaikki murheet.

Lupa olla sellainen kuin on, eläen hetkessä.

Lupa kerrankin sanoa kaikki minkä haluaa, ilman pelkoa.

Lupa rakastaa ja olla rakastettu.

Lupa elää.

Sinun kanssasi.

-M-

Minusta sinä olet pehmeä,

siitä kohti,

jonka koitat kuoreksi muuttaa.

Siitä mistä valo pääsee iltaisin läpi,

ja suojasi vuotaa.

Ajatukseni uivat lähellesi kuin kuunvalo 

kaihdinten lomitse.

Kosketukseni on mitä hellin,

vaikka valo hohkaa kylmyyttään.

Tiedän,

yksinäisyys värisyttää

ja valon haparointi on turhaa.

H